Historian havinaa
Jo varhaislapsuudestani asti elämääni ovat kuuluneet koirat ja muutkin maatilan eläimet. Kiitos siitä edesmenneille isovanhemmilleni. Tilalla oli aina koiria, joiden kanssa voin sanoa kasvaneeni. Ikäviäkin muistoja tosin on ja niistä fyysisen jäljen jätti elämääni metsästyskoira Suomenajokoira Sami, purtuaan kasvoihini pysyvät jäljet, ollessani 4- vuotias. Hiukkasen vartuttuani suuri, elämäni koira oli naapuruston Lassie. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt, että tuo oli soopeli väriltään ja jumalattoman kaunis, valkoisine kauluksineen jne. Niinhän siinä kävi, että tuo uros kävi luvattomilla riiuureisuilla isovanhempieni luona ja maailmaan putkahti sekarotuinen pentue. Pidettyäni pääni, yksi pennuista jätettiin kasvamaan kotiin. Aivan sysimusta uros, jolla valtava iso valkoinen kaulus. Se oli televiso-ohjelmien innoittamana, elämäni Lassie! Koskaan en saanut häntä kotiin, mutta kaikki, silloin jo koululaisena viettämäni vapaa-ajat vietin hänen kanssaan. Nimekseen tuo äärettömän viisas koira sai Sipi. Sipin kohtaloksi koitui, siihen aikaan niin yleinen koirien tapaturma, rotanmyrkky. Ollessani 11 vuotias, kotiimme asteli ensimmäinen oma koira. Samojedin ja jonkun terrierin sekoitus, jolta oli häntä typistetty. Sen johdosta hän sai nimekseen Töpö. Töpönkin kohtaloksi koitui naapurin kanalan miljöössä avoimena ollut rotanmyrkky. 70 luvulla elettiin seeffereiden aikakautta ja niin tämä uhmakas nuori osti myös ensimmäisen oman koiransa: saksanpaimenkoira Monan. Täysin tietämättömänä koirankoulutuksesta yhtään mitään tai ylipäätään mitä tulossa on. Tämä koira jäi, itsenäistyttyäni/muutettuani omaan asuntoon, vanhemmilleni ja eli pitkän hienon elämän kotikoirana. Maailman viisain koira ja isäni uskollinen kaveri!! Mona oli kuollessaan hiukan yli 13 vuotias. Eutanasia:pahanlaatuiset kasvaimet
Aikuisuuteni vietin pitkään ilman koiraa, keskittyen ihmislapsiin. Kunnes meille hankittiin vuonna 1991 suursnautseri Frida ja vuotta myöhemmin toinen, joka sai nimekseen Zara. Avioeroni myötä olin kovien ratkaisujen edessä, pakotettu luopumaan toisesta koirastani. Joten Frida vilkkaampana ja haastavampana koirana matkasi uuteen kotiin Mynämäelle. Zaran sain pitää luonani ihanat 9 vuotta ja koskaan en päivääkään niistä vuosista unohda. Elämäni koira. Zaran kohtaloksi koitui pahaksi äityneet nisäkasvaimet, jotka olivat sitten levinneet keuhkoihin.
Vuosien saatossa on tullut tehtyä muutamia virhesiirtojakin. Vuosikkaita kodinvaihtajia kotiini kerätessäni. Mutta koen niiden vain kasvattaneen koiratuntemustani ja minua koiranomistajana. Olen kiitollinen kaikille niille ystävilleni, jotka ovat voineet tarjota kodin kerrostaloelämään sopetumattomille kodinvaihtajille! Kaikille koirakavereilleni ei tosin ole käynyt niin onnellisesti…
Kuitenkin, ihan jokaisella omistamallani koiralla on ollut todella arvokasta annettavaa elämääni, opettaen aivan uusia asioita ja katsomaan koiranjalostusta viisaammin silmin. Kaikista heistä voisi käyttää nimitystä Elämäni koira.
Tällä hetkellä asustelen kolmistaan koirineni rivitalokaksiossa. Päiväni täyttyvät Elämäni koira nro:2:sta (malinois Donna) ja varttumassa olevasta Elämäni koira nro 3:sta (pk.collie Sheena)
Minkäänlaista palveluskoirahistoriaa kilpakentiltä en omaa, mutta koen kuitenkin näiden vuosien aikana oppineeni jotakin koirien sielunelämästä ja käytöksestä…..
~~ Kuvia tulossa ~~